Olen löytänyt Suomen Onnelan. Loppukesästä lähtien olen saanut Ahvenanmaan poliisin lehdistötiedotteet. Nyt odotan joka päivä malttamattomana, että saan kuulla maakunnan kuulumiset.
Syyskuussa Ahvenanmaan poliisi tiedotti esimerkiksi, että sadonkorjuujuhlissa oli paljon iloisia osanottajia, jotka olivat saaneet nauttia hienoista järjestelyistä ja kauniista säästä. Liikennettä oli ollut normaalia enemmän, mutta kaikki oli silti sujunut ilman suurempia turmia.
Toisena päivänä poliisi oli avustanut henkilöä, joka oli humalan takia kaatunut ja lyönyt päänsä kadun reunakiveen. Päähän tullut haava kaipasi hoitoa, joten poliisi kutsui ambulanssin.
Eräänä päivänä poliisi sai ilmoituksen mystisestä laukusta, joka oli jätetty Maarianhaminassa erään kiinteistön sisäänkäynnin eteen. Olosuhteiden takia epäiltiin, että kyseessä voisi olla pommi. Poliisi tuli paikalle, löysi laukun ja kaikki päättyi ilman dramatiikkaa. Vaarallisia esineitä ei löytynyt.
Finströmissä löytyi karannut koira, mutta se pääsi kotiinsa poliisin avulla. Nuorisopoliisi kävi Godbyn yläasteella juttelemassa opettajien kanssa. Koululuokka puolestaan vieraili poliisiasemalla keskustelemassa päihteistä. Poliisikoirilla oli treenit.
Puhallusratsioita tehtiin ahkerasti monena päivänä, mutta liikkeellä oli lähinnä raittiita kuljettajia. Satunnaisia rattijuoppoja sentään jäi kiinni. Silloin tällöin joku sai sakkoja liian painavasta kaasujalasta.
Ahvenanmaan poliisin tiedotteita lukiessa tulee lämmin ja turvallinen olo. Jos jotain ikävää sattuu, apu on lähellä. Onkohan Ahvenanmaalla tosiaan niin mukavaa vai onko paikallinen poliisi osannut brändätä itsensä poikkeuksellisen hyvin?
Moni viranomainen on viime aikoina kirkastanut imagoaan onnistuneella tiedottamisella. Helsingin rakennusviraston Twitter-tili on jo legendaarinen. Virasto tviittaa täyttä asiaa humoristisella otteella.
Lokakuun alussa virasto tviittasi, että ”Manskulta suljetaan Eduskuntatalon edessä keskustaan menevistä kaistoista toinen tänä iltana. Aamulla ruuhkautunee.” Kuntalainen tiedusteli, eikö sen ruuhkautumisen voisi hoitaa yöllä. Virasto vastasi: ”Ei se ole mikään yhden yön juttu.”
Rankkasade kuitenkin esti ajoratamaalaukset, joten aamuvarhaisella virasto kiirehti tiedottamaan: ”Manskun kaistat normaalit. Mitään ei suljettukaan, koska sää esti. Tarjolla siis vain normaalia ruuhkaa.”
Kaikki viranomaiset eivät ole vielä oivaltaneet onnistuneen tiedotuksen brändiarvoa. Ja jotkin tahot osaavat lähinnä huonon brändäämisen. Huonoa brändäämistä on liike-elämästä apinoitu hinku pyrkiä hallitsemaan omaa julkisuuskuvaansa esimerkiksi julkisuutta rajoittamalla. Yrityksellä on laaja oikeus salailla papereitaan, mutta viranomainen on sidottu lakiin. Kaikki eivät tätä näytä ymmärtävän.
Mainio esimerkki on Finanssivalvonta, tuo raikas tuulahdus tsaarin Suomesta. Olen seurannut kollegojeni kamppailua Fivan julkisuuslinjaa vastaan. Byroo salailee papereitaan kieltämättä erittäin innovatiivisilla selityksillä. Suosikkini on peruste, jonka mukaan valvontaan liittyvät asiakirjat ovat salaisia, jotta valvottavien luottamus säilyisi. Korkein hallinto-oikeus iski takaisin toteamalla, ettei valvottavien luottamuksella ole tuon taivaallisen merkitystä, sillä Finanssivalvonnan oikeus saada tietoja pörssiyhtiöiltä perustuu lakiin eikä valvottavien hyvään tahtoon.
Palataan vielä Ahvenanmaalle. Onhan se nyt rehellisyyden nimissä sanottava, että kyllä siellä toisinaan tapahtuu kurjia asioita. Yhtenä päivänä poliisi tiedotti selvittävänsä risteilylaivalla tapahtunutta epäiltyä raiskausta.
Pitihän se arvata. Jos Ahvenanmaalla sattuu jotain tosi ikävää, se tulee muualta. Laivalla.
