Agraariyhteiskunnassa ei tunnettu eläkkeelle jäämistä. Töitä ryhdyttiin tekemään hyvin nuorena, ja niitä jatkettiin niin kauan kuin voimia riitti. Tehtävät vain muuttuivat. Isoisänikin huolehti talon vanhana isäntänä hevosesta vielä 90-vuotiaana. Lakimieskunnan julkisella sektorilla toiminut pääosa kuului siihen pieneen joukkoon, joka sai eläkkeen jäätyään pois työelämästä. Seniorityötä oli tarjolla muun muassa niille muutamalle tuomarille, jotka siirtyivät eläkepäivinä lainvalmistelukunnan vanhemmiksi jäseniksi. Tämä oli aikanaan hyvä järjestelmä.
Väestön ikääntyminen pakottaa pidentämään työuria. Lakimiehistä jää suuri osa eläkkeelle varsin hyväkuntoisena ja entistä vanhempana. Monet ovat kiinnostuneita tekemään vielä jotain ammatillisesti hyödyllistä tai kenties kokonaan uutta. Tuttavapiirissäni on tehty erilaisia ratkaisuja: on voitu ostaa ravintola ulkomailta tai muu palveluyritys kotimaasta, ryhtyä kolumnistiksi tai säätiön asiamieheksi taikka tulla asianajotoimiston palvelukseen ensi kertaa elämässä. Lakimiesuutisissa oli jokin vuosi sitten otsikoitu Lauri Tarastin haastattelu osuvasti: ”Moniosaaja hirmuisessa iskussa”. Tarasti on tehnyt eläkkeellä ollessaan paljon muutakin kuin toiminut selvityshenkilönä.
Mikä tahansa ei ole kuitenkaan mahdollista. On vaikea saada välimiestehtäviä, jos ei ole niitä hoitanut työuransa aikana, eikä hallitusammattilaiseksikaan voi ryhtyä kylmiltään. Yhteiskunnassa olisi hyvä kehittää kevyempiä ja samalla heikommin palkattuja tehtäviä niille, jotka eivät vielä halua jäädä eläkkeelle, mutta lakimiestyössä tämä ei ole aivan helppoa.
Mentoroinnissa voisi monella olla paljon annettavaa, jos aika ei ole ajanut asianomaisesta ohitse. KOP:n pääjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt J.K. Paasikivi tuli kerran oma-aloitteisesti neuvomaan seuraajaansa Mauri Honkajuurta ja sai pian äkkilähdön hattuineen ja keppeineen. Välien katkeamisesta tuli pankille ongelma, kun vanhasta herrasta tuli myöhemmin tasavallan presidentti ja näin esimerkillinen seniorityön tekijä. Episodi on molempien näkökulmasta hyvin opettavainen.
Asianajotoiminta tarjoaa vapaana ammattina joustavia mahdollisuuksia varttuneille sen mukaan, mitä osakassopimuksessa määrätään. Vaihtoehtona on myös omilleen jääminen, jos haluaa olla itsensä herra. Yliopistotyössä eläkkeelle jääneet ovat nyttemmin voineet ainakin Helsingin tiedekunnassa jatkaa työuraansa emeritus- tai emeritasopimuksen ansiosta. Tutkimusta ja muuta työtä on toki voinut tehdä muutenkin, mutta tämän sopimuksen perusteella asianomainen saa yliopistolla käyttöönsä työpisteen siihen liittyvine palveluineen ja osallistuu erikseen sovitulla tavalla tiedekunnan toimintoihin tutkimuspanoksellaan ja esimerkiksi työnohjaajana. Järjestely on erinomainen, kunhan tämä ei vaikuta liiaksi yliopiston profiiliin.
