Paras tapa hankkia kirjoja on mennä kirjakauppaan tai antikvariaattiin katselemaan, selaamaan ja tutustumaan kirjoihin sekä samalla nauttimaan kirjakaupasta sivistyslaitoksena. Ostopäätös kypsyy nopeasti, kun on nähnyt, millaisia teoksia on tarjolla.
Moni lakimies on kirjakaupan vakioasiakas. Pekka Timonen kävi Senaatintorilla Seppo Hiltusen antikvariaatissa vuosikymmeniä joka arkipäivä aina, kun se oli mahdollista. Jaakko Jonkka kertoi kauan sitten Akateemisessa kirjakaupassa asioidessamme käyvänsä siellä kerran viikossa virkistäytymässä henkisesti.
Lainopillisenkin kirjallisuuden keskeisenä markkinapaikkana on ollut pitkään kirjakauppa, joskin kirjoja on myyty myös postitse tarjouskorttien perusteella. Uudenmaankadulla sijaitsi Kauppakaaren kirjakauppa. Siellä myytiin muidenkin kustantajien, myös ulkomaisten, juridisia kirjoja. Sittemmin liike siirtyi Simonkentän kulmalle. Valikoima rajoittui Talentumin tuotteisiin ja vähitellen uutuustuotteisiin. Nyttemmin on kirjakauppa lopetettu.
Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen toimistosta on jatkuvasti saanut hyllytavarana yhdistyksen omia julkaisuja, mutta kuinka kauan? Akateemisen kirjakaupan juridiikan osasto on ollut pitkään hyvä, mutta Stockmannin talousvaikeuksien vuoksi sekin on näivettynyt. Vähitellen nähdään, miten osastolle käy Bonnierin omistuksessa. WSOY:n lainopillisia kirjoja ei saa enää Sanomien kirjakaupasta.
Lainopillisen kirjallisuuden markkinapaikkana verkkokauppa on syrjäyttänyt nopeasti fyysisen kirjakaupan. Painettuja kirjoja voi hankkia netin kautta, ja niistä on usein hyvää informaatiota verkkosivuilla. Tämä voi riittää niille, jotka hankkivat tietyltä alalta lähes kaiken, mutta ei välttämättä muille. Uusin vaihe on sähköisen kirjan yleistyminen. Verkosta voi tilata yksittäisen teoksen sähköisen version tai hankkia kustantajalta tunnukset (lainopillisten teosten) sortimenttiin kokonaisuudessaan.
Kollega Mika Hemmo on arvellut, että fyysinen lainopillinen kirja voi joutua kymmenessä vuodessa marginaaliin. Kirjan painaminen on sinänsä nykyisin halpaa, mutta kustannusten ja käyttötottumusten vuoksi fyysisten teosten painosmäärät voivat jäädä pieniksi. Painettuja kirjoja hankittaisiin jatkossa vain intensiivistä käyttöä varten. Lainopilliset kirjat ovat aika kalliita, ja usein melko nopeasti tulevien uusien painosten vuoksi käyttöikä voi olla lyhyt. Siksi on ymmärrettävää, että opiskelijatkin hankkivat nykyisin oppikirjoja vähemmän kuin ennen.
Kehityksen kulku on varmaan nuorten mielestä luontainen, mutta varttuneempaa kylmää se, ettei juristin työhuoneessa, kotona tai työpaikalla olisi enää kuin nimeksi lainopillisia kirjoja ja että kirjoja joutuisi hankkimaan lähes aina niitä näkemättä.
Monissa Helsinkiä pienemmissä yliopistokaupungeissa kuten Oslossa ja Heidelbergissa on hyvällä liikepaikalla yliopistokirjakauppa, jossa on laaja valikoima myös korkeatasoista juridista kirjallisuutta. Siksi jää miettimään, miksei meilläkin voisi olla edustavaa yliopistokirjakauppaa.
