Muka pelkkää rahastusta!

Loka–marraskuun vaihteessa käytiin julkisuudessa ankaraa väittelyä muun muassa automaattisen liikennevalvonnan perusteista. Itse seurasin tätä keskustelua eräästä maakuntalehdestä. Siinä paikallinen konstaapeli esitti varsin kriittisiä mielipiteitä, vaikkakin väitti toimivansa yksityishenkilönä.  Jutussa oli haastateltu myös erästä yliopiston professoria, jonka mukaan Ruotsissa kamerat sijoitetaan turvallisuuden mukaan ja Suomessa oletetun sakkokertymän mukaan.  Hänestä keskittyminen nopeusvalvontaan vie resursseja muun muassa kuljettajien kunnon ja ajoneuvojen kunnon valvonnalta. Lisäksi hän vaati kameroiden käytön monipuolistamista.

Muutaman päivän kuluttua eräs paikallinen kansanedustaja julkaisi kannanoton otsikolla ”Sakkoansa ei paranna liikenneturvallisuutta”. Hän purki pettymystään liikkuvan poliisin lakkauttamisesta ja siitä, että liikennevalvonnan kenttäresursseihin ei ole panostettu lupauksista huolimatta. Näin ollen liikennevalvonnan määrä ja laatu ovat laskeneet. Sitten hän jatkoi ”tykittämistä” toteamalla, että kameravalvonnalla ei lisätä liikenneturvallisuutta vaan sakkotuloja valtion kassaan. Peltipoliisit sijoitetaan hänen väittämänsä mukaan näkymättömiin sen perusteella, missä tuotto olisi mahdollisimman hyvä.

Samassa lehdessä Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja tyrmäsi väitteet kameroiden sijoittamisesta mahdollisimman tehokkaiksi sakkorysiksi. Hän myös ihmetteli edellä mainitun professorin kannanottoja. Kameratolpat sijoitetaan nimenomaan vaarallisille tieosuuksille. Poliisi ei päätä niiden sijoittelusta, vaan kaupungeissa sen omat viranomaiset ja muualla Liikennevirasto ja Ely-keskukset. Lisäksi hän torjui esitetyt väitteet kameroiden käyttämisestä pelkästään nopeusvalvontaan, koska niillä valvotaan jo nyt liikennevalojen noudattamista sekä sitä, ovatko kuljettajan ajo-oikeus, auton katsastus ja ajoneuvoveron maksaminen asiallisella tolalla.

Mielestäni hyvä esimerkki kameravalvonnan vaikutuksista on Kehä I, jonne kameratolpat asennettiin muutama vuosi sitten. Sitä ennen meno tällä hyvin vilkkaalla väylällä oli kuin muinoin villissä lännessä, toki ilman hevosia ja aseita. Tolpat on sijoitettu näkyvästi, samoin asiasta kertovat kyltit. Jopa kameroiden kulloisestakin sijoittelusta on kerrottu julkisesti. Tarkoitus ei ole ollut ottaa mahdollisimman paljon kuvia, vaan rauhoittaa kovia nopeuksia. Nyt kun tiellä on menossa iso remontti ja nopeusrajoituksia on alennettu, ovat työn­tekijät kokeneet turvattomuutta. Niinpä työmaa-alueen lähelle laitettiin kamera, joka räpsi päivässä jo satoja kuvia.

Monet edellä mainitut väittivät, että poliisi pyrkii vain ”käräyttämään” ylinopeutta ajavia, ja vaativat enemmän poliisin näkyvää valvontaa. Niinpä tässä on todettava, että jos poliisi on liikkeellä tutka-auton kanssa, niin siitä ei ole mitään ennakkovaroitusta. Sen sijaan kaikilla niillä tieosuuksilla, joilla on automaattivalvontatolppia, on siitä kerrottu hyvissä ajoin. Kokemukseni mukaan jo tämä kyltti tehoaa valtaosaan. Itse ajelin eräänä pimenevänä iltana valtatiellä, jota harvoin käytän. Heti nähdessäni tuo automaattivalvontakyltin kaasujalka keveni.

Kun yleisesti vaaditaan poliisin näkyvyyden lisäämistä myös liikennevalvonnassa, niin olisi hyvä muistaa, miten poliisin resurssit ovat kehittyneet esimerkiksi liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen. Niitä on vähennetty lähes saman verran kuin mitä tuon yksikön vahvuus oli. Kuitenkin esimerkiksi Hämeessä liikennevalvontaa tekee vain muutama poliisimies vähemmän.

Tuo alussa mainitsemani poliisimies halusi osoittaa väitteensä automaattivalvonnan tehottomuudesta oikeaksi ja väläytti pari sataa kertaa eri alueiden kameroita sellaisella nopeudella, että sakotuskynnys ei ylittynyt. Ainakaan häneen ne eivät siis tehonneet. Sen sijaan esimiehet laittoivat hänet vähän jäähylle.

Ollaan näistä liikennevalvonta-asioista mitä mieltä tahansa, niin  on hyvä muistaa, että joillakin kumman toimenpiteillä on liikennekuolemien määrä saatu pudotettua Suomessa lähes neljännekseen viime vuosituhannen pahimmista lukemista 1970-luvulta. Toivotaan, että sama kehitys jatkuu edelleen. Sitä ei kuitenkaan valitettavasti edesauta poliisin resursseihin lähivuosille suunniteltu noin kymmenen prosentin vähennys.