Kun viime kirjoituksessani kovistelin vähän kevyen liikenteen kulkijoita noudattamaan heitä koskevia liikennesääntöjä, on tasapuolisuuden nimissä varmaan paikallaan tarkastella asioita toisesta näkökulmasta, auton ratin takaa.
Erityisesti suojatiesäännökset ovat olleet esillä, kun koulujen alkaminen toi syksyllä liikenteeseen paljon lapsia. Varmasti meillä kaikilla autolla liikkuvilla on ollut tilanteita, joissa olisimme voineet toimia toisin. Joskus kyse on havainnointivirheestä, joskus väärästä arvioinnista. Lain sanamuoto on varsin selkeä ja ehdoton. Aina eivät toisen osapuolen ajatukset kuitenkaan aukea. Itse olen usein pysähtynyt suojatien eteen, kun jalankulkija on ikään kuin astumassa sille. Mutta ei sitten astukaan, vaikka kuinka viittoilisin.
Joskus vaaratilanteen aiheuttaa jalankulkijan käyttäytyminen. Hän saattaa lähteä yhtäkkiä juoksujalkaa ylittämään katua, joten autoilijalle jää todella lyhyt reagointiaika. Erityisen haasteellinen tilanne syntyy, kun autoilija on kääntymässä liikennevaloristeyksessä oikealle ja pysähtyy väistääkseen tietä ylittävää jalankulkijaa. Autoilijan lähestyessä risteystä ei kevyen liikenteen väylällä näkynyt pyöräilijää, mutta tuon pienen pysähdyksen aikana saattaa takaapäin tuleva pyöräilijä jopa kiihdyttää vauhtiaan ehtiäkseen vihreillä tien yli. Pahimmillaan pyöräilijä jää varsinkin isomman auton kuljettajan näkökentässä ”kuolleeseen kulmaan”.
Joidenkin tutkimusten mukaan autoilijoiden käyttäytymisessä on suuria eroja eri paikkakunnilla, jopa eri kaupunginosissa. Osin kyse on liikennejärjestelyistä. Eräässäkin risteyksessä saman pääkadun ylittävät suojatiet ovat noin kymmenen metrin etäisyydellä. Kyseinen risteys on hankala käytännössä. Kadulla on muutoin vihreä aalto pohjoiseen ajettaessa, mutta tämä risteys on valoton. Lisäksi siitä pääsee kääntymään vasemmalle. Tämä osaltaan saattaa pysäyttää liikenteen toiselle kaistalle. Näin autoilijan pitää muutaman metrin välein varmistaa, että autojono ei pysähdy kummankaan suojatien eteen ja ettei jalankulkijoita ole ylittämässä katua.
Myös valvonnalla ja tiedottamisella voitaisiin tilannetta parantaa. Alkusyksyn tehostettu valvonta paransi selvästi tilannetta asuinalueemme lähikoulun ympäristössä. Toisaalta vieläkin melkoinen joukko ihmisiä luulee, että esimerkiksi keskellä korttelia olevan suojatien saa ylittää pyörällä ajamalla muusta liikenteestä piittaamatta.
Joka tapauksessa luulen, että meillä jokaisella on näissä liikenneasioissa peiliin katsomisen paikka, enkä tarkoita tässä taustapeiliä.
