Julkisen hallinnon rahapula ei liene kenellekään mikään yllättävä tieto. Suomessa asiat ovat vielä kohtuullisella mallilla, vaikka niin valtio, kunnat kuin seurakunnatkin painivat niukkenevien resurssien aiheuttamien ongelmien kanssa. Kullakin yhteisöllä on omia rahanlähteitään varsinaisen verotuksen lisäksi. Tarkastelen seuraavassa valtion lisämahdollisuuksia rahakirstunsa täyttämiseksi.

Poliisitoimi on perinteisesti ollut hyvin merkittävä valtion rahankerääjä. Osa poliisin tuotoista paikkaa poliisin omaa kassaa. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset lupahallinnon maksut ajokorttien, passien ja henkilökorttien myöntämisestä. Osa poliisin toiminnan tuotoista menee suoraan valtion kassaan. Näitä ovat esimerkiksi poliisin kirjoittamien ylikuormamaksujen, sakkojen ja rikesakkojen tuottamat rahat. Muutama vuosi sitten pelkästään liikenteenvalvonta tuotti valtiolle yli 75 miljoonaa euroa.

Lähtökohtana on ollut, että poliisi ei voi saada tulospalkkiota sellaisista tekemisistään, joissa perusteena on poliisin harkintaan perustuva maksuvelvoite. Kaikissa rikkomusasioissa huomautuksen ja rahaseuraamuksen raja on jossakin määrin harkinnanvarainen. Jos poliisi hyötyisi rahallisesti suoraan tekemisistään, saattaisivat rajatapaukset kääntyä rikesakon puolelle. Tämäntyyppisestä toiminnasta on monilla autoilijoilla varsin ikäviä, yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyviä kokemuksia. Siellä taitaa olla käytössä ainakin osittainen tulospalkkio.

Ajelin eräänä keväisenä päivänä eteläisessä Suomessa moottoritietä sata kilometriä etelään ja illalla takaisin. Autossani oli kytkettynä perävaunu, joten nopeuteni on noin 85 kilometriä tunnissa. Tuon reilun parin tunnin kokemus avasi silmiäni.

Jos autossani olisi ollutkin minun asemestani kaksi virantoimituksessa olevaa poliisimiestä asiankuuluvin teknisin välinein varustautuneina, he olisivat tienanneet päivässä viikon palkkansa valtiolle rahastamalla ne rikkeet, joita kohdalleni sattui: useita rekkojen ja perävaununvetäjien suorittamia ohituksia sekä pakettiautojen ja henkilöautojen suuria ylinopeuksia.

Nyt kun pohditaan liikkuvan poliisin toimintojen supistamista ja kaupungeille annettavia liikennevalvontaoikeuksia ja tiedetään, että osa automaattisen liikennevalvonnan kameroista ei ole tolpissa työvoimapulan vuoksi, pitäisi ottaa huomioon muutkin mahdollisuudet.

Ehdotankin, että valtio antaa poliisille rahat viidenkymmenen poliisin palkkaamiseen ja poliisi suuntaa tämän lisävoiman tieliikenteen valvontaan. Valtio saa varmasti omansa pois korkojen kera ja kaupan päälle liikenneturvallisuuskin paranee.