Humaanin ja huomaavaisen prof. Pekka Koskisen kuolema toi mieleen rangaistuksen vaikeuden. Siinä laki kietoutuu psykologiaan ja sosiologiaan.

Psykologisena yksilökäsitteenä rangaistus on yksinkertainen ja helposti käsitettävä asia. Kun olet aiheuttanut minulle kärsimystä, kärsi sinäkin, tunne nahoissasi miltä minusta tuntui.

Sosiologisena joukkotunteena se on monivivahteinen. Seuraava tapaus tuo esiin yhden rangaistuksen sosiologian yleisen aspektin.

Perheenjäsen oli surmannut toisen, päätteli alioikeus, ja tuomitsi rangaistukseen. Tapaus oli lehtien palstoilla ”uunimurhajuttuna”. Hovioikeuden tuomarit tulivat päinvastaiselle kannalle, syyte hylättiin jaostolla äänin 3–0.

Kun asiakirjat menivät allekirjoittamista varten HO:n pres. Keijo Heikolalle, tämä ei ollenkaan hyväksynyt syytteen hylkäämistä, kertoi toinen Pekka Koskinen, Turun hovioikeudenneuvos, ja Heikola tuli hänen kanssaan keskustelemaan. Hän vetosi Koskiseen, että tämä muuttaisi kantansa vedoten muun muassa vanhaan suojeluskuntatoveruuteen. Sitten Heikola määräisi jutun käsiteltäväksi viisihenkisessä jaostossa, itsensä yhdeksi ja mukautuvainen tuomari toiseksi lisäjäseneksi.

Koskinen ei muuttanut kantaansa. Asia jäi kolmijäsenisen jaoston ratkaisun varaan. Päätös annettiin juuri ennen vuodenvaihdetta ja tullessaan arkkipiispan uudenvuoden vastaanotolta Heikola sanoi Koskiselle, ettei hän tuomarinuransa aikana ole koskaan niin paljon joutunut häpeämään kuin silloin.

Kun kerroin tämän KKO:n esittelijälle Jukka Kemppiselle, hän totesi samaa menettelyä käytettävän KKO:ssa.

Tapaus paljastaa koston tunteen vaikuttavan joukkoilmiönä tuomioistuintenkin toimintaan. Mies, joka oli vannonut rehellisenä ja totisena tuomarina puolueettomasti tuomitsevansa, halusi tuomita, vaikka kolme tuomaria katsoi, ettei näyttöä ole. Hän häpesi, kun ei tuomittu ilman todisteita.

Jutut olisi ratkaistava on the merits of the case eli sivuvaikutteista vapaana, mikä edellyttää riippumattomuutta. Kolmijako-opilla on länsimaissa pyritty huolehtimaan tuomioistuinten riippumattomuudesta valtiovallasta.

Tuomioistuinten on oltava riippumattomia muistakin sivuvaikutteista. Ei saa kallistaa korvaansa mahtavien mielipiteille. Tas. pres. U. K. Kekkonen oli saanut tiedon, että rattijuoppojen yliajamina kuolleitten määrä oli suuresti noussut. Hän otti asian esille uudenvuoden puheessaan. Se johti rattijuoppojen tuomioiden ankaroitumiseen. Myöhemmin kävi selville, että Kekkosen saama tieto oli virheellinen, kuolemantapausten määrä ei todellisuudessa ollut noussut.

Pres. Heikolan tapaus osoittaa, että myös yleinen mielipide ja lehdistön kannanotot vaikuttavat tuomareihin. Kun istuin Helsingin raastuvanoikeudessa tuomarina, useat kollegat eivät lukeneet lehdistä poliisi- ja oikeusuutisia. Olipa niinkin tarkka kaveri, että vaimo leikkasi ne pois, ennen lehden antamista hänelle.

Tähän en tiedä muuta keinoa kuin tuomariksi nimittämisen alaiän noston 45 vuoteen. Siihen mennessä on käynyt selville, onko henkilö itsenäinen vai tuuliviiri.

Matti Norri