Kun Lakimiesuutisten tämä numero on lukijoilla, on vuosi 2012 – karkausvuosi ja japanilaisen kalenterin mukaan onnekas lohikäärmeen vuosi – jo pitkällä. Aurinko on noussut Utsjoella ja Nuorgamissakin ja presidentinvaalien ensimmäinen kierros on ohi. Tiedetään, tarvitaanko toinen kierros ja ketkä siinä ovat vastakkain. Koska kirjoitan tätä kolumnia jo joulukuun hämärissä, en halua ainakaan julkisesti arvailla tuloksista sitä enkä tätä.

Alkaneena vuonna kansalaisilla on toinenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä käyttävät julkista valtaa. Syksyllä on nimittäin edessä kunnallisvaalit, ja niistä voi tulla todella mielenkiintoiset. Monet kuntarajathan ovat kuntien yhdistämisen vuoksi muuttuneet eivätkä aikaisemmat kaavailut valtuustojen voimasuhteista pidä enää paikkaansa. Muitakin syitä muutoksiin on. Puolueet panostanevat vaaleihin tuntuvasti, vaikka vaalitaistelun rahoittamista valvotaankin yhä tiukemmin. Niin kuin oikein onkin.

En väsy korostamasta sitä, että kunnallisvaalit ovat tärkeät vaalit. Kunnissa päätetään yhä monista sellaisista konkreettisista asioista, jotka ovat tärkeitä ihmisten arkielämässä: missä on lähin lasten päivähoitolaitos, koulu, terveyskeskus tai kirjasto, asemakaavasta, liikennejärjestelyistä jne. Se päätösvalta on yhä olemassa, olkoonkin, että valtio on rajoittanut sitä monin tavoin ja kunnan talouskin voi tehdä tiukkaa.

Puolueet tietysti etsivät mahdollisimman nimikuuluja ehdokkaita. Silti minusta on suorastaan äänestäjien huijaamista asettaa kunnallisvaaleissa ehdokkaiksi ihmisiä, jotka jo ovat kansanedustajia. Ensinnäkään sama ihminen ei repeä kaikkeen. Eduskuntatyö, jos sen haluaa kunnolla hoitaa, vie ajasta leijonanosan. Vaikka kunnallisasiatkin vaatisivat oman paneutumisensa, ne jäävät väistämättä toiselle sijalle. Valtiollisten ja kunnallisten intressien välinen ristiriitakin on koko ajan vaanimassa. Toiseksi monet kansanedustaja-valtuutetut eivät juuri näistä syistä edes käy valtuustossa koko kaudellaan, vaan jättävät heti vaalien jälkeen esteilmoituksen koko kaudelle. Valtuustossa istuu ja työn tekee, tosin palkkionkin nostaa, varamies. Vaihtoehtoisesti he käyvät kokouksissa vain silloin tällöin eduskuntatyön salliessa eivätkä osallistu lautakuntatyöhön tai muihin asioiden valmisteluvaiheisiin lainkaan. Ne ovat kuitenkin olennainen, ellei tärkein osa valtuustotyötä. Mitä hyötyä kunnalle tai äänestäjälle tällaisesta "valtuutetusta" on?

Äänestäjäthän asian tietysti viime kädessä ratkaisevat. Toivon ja uskon, että he valistuneina kansalaisina käyttävät ääntään harkiten.

Äänestämättä jättäminen ei ole mikään järkevä vaihtoehto. Äänestipä Matti Meikäläinen tai ei, valtuustoon valitaan kuitenkin aina lakisääteinen määrä valtuutettuja.

Äänestämättä jättäminen osoittaa vain, että asianomaiselle on ihan samantekevää, ketkä asioista päättävät.

Näillä vaatimattomilla sanoilla toivotan lukijoille aktiivista vuoden jatkoa.