Aika on otollinen. Me too -liikehdinnän seurauksena ruotsalaiset ja suomalaiset naisjuristit aloittivat Med vilken rätt- ja Millä oikeudella -kampanjat. Julkilausuman allekirjoitti Suomessa liki tuhat juristia ja opiskelijaa. Oikeusministerikin haastoi kaikki mukaan Häirinnästä vapaa -kampanjaan. Asianajajaliitto käynnisti Ei millään oikeudella -hankkeen.
Lakimiesliitossa selvitettiin, kuinka laaja ilmiö seksuaalinen häirintä on juridiikan alalla. Lakimiesliiton Eero Blåfieldin mukaan jäsenkyselyn perusteella kyse on todellisesta ongelmasta.
− Tarkoituksena on löytää työkaluja ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen. Vaikka asenteisiin vaikuttaminen on pitkäjänteistä toimintaa, siihen on pyrittävä, korostaa liiton lakimies Moa Fanta.
Kysely lähetettiin lakimiehille, opiskelijoille ja muille juristiyhteisössä työskenteleville. Vastauksia saatiin 1 996, joista valtaosa tuli naisilta. Miesten osuus oli alle 30 prosenttia.
”Jouduin ihan hirveisiin vaikeuksiin, kun toin epäkohtia ja häirintää ilmi. Minut leimattiin vaikeaksi ja alettiin savustaa ulos. Jouduin vaihtamaan työpaikkaa.”
Kohteina nuoret naisjuristit
Työssä olevilta juristeilta tiedusteltiin, ovatko he joutuneet seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisen viiden vuoden aikana nykyisessä tai viimeisimmässä työpaikassa. Kyllä-vastaajista naisia oli eniten 25−34-vuotiaiden ikäryhmässä, 26 prosenttia. Miesten vastaava luku oli kuusi prosenttia.
− Vastikään työelämään siirtyneet naiset ovat kokeneet eniten häirintää, kiteyttää Blåfield.
Vanhemmissa, alle 45-vuotiaissa, viidesosaa naisista on häiritty seksuaalisesti. Alle 25-vuotiaiden osuus ikäryhmässään oli hieman alle viidenneksen. Samanikäisten miesten osuus oli suurin kaikista miesten kokemista häirintätapauksista jääden kuitenkin alle kymmenen prosentin.
Seksuaalinen häirintä vähenee iän myötä, mutta esimerkiksi 45−54-vuotiaista naisista jopa 13 prosenttia antoi kyllä-vastauksen.
Jäseniltä kysyttiin kokemuksia myös aiemmasta työstään: viiden vuoden sisällä liki 30 prosenttia on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi, jonka vuoksi heistä yli viidesosa vaihtoi työpaikkaa. Blåfield toteaa työnantajan voivan vaikuttaa, jos se haluaa pitää kiinni työntekijöistään.
”Työterveys kehotti ottamaan yhteyttä poliisiin. Työkaverit sanoivat, ettei kannata tehdä mitään, ettei ura kärsi.”
Kollegat häiritsevät eniten
Ylivoimaisesti eniten seksuaaliseen häirintään on syyllistynyt työpaikan kollega, osuus oli 60 prosenttia. Seuraavina tulevat esimies (30 %), asiakas tai häneen liittyvä muu henkilö (liki 25 %) ja oman toimiston ulkopuolinen kollega (noin 20 %).
Kollegan käyttäytymiseen on matalampi kynnys puuttua, mutta siinäkin voi olla esteitä.
− Jos kyseessä bisnesmielessä tärkeä henkilö, joka tuo firmaan rahaa, kynnys kasvaa. Myös esimiehen tai asiakkaan häiritsevään käytökseen on vaikea puuttua. Pelätään työpaikan puolesta, eikä asiakastakaan haluta menettää, miettii Blåfield.
− Yleisesti tiedetyn, merkittävässä asemassa olevan henkilön toimintaan ei uskalleta puuttua. Koetaan, ettei siihen ole välineitä, lisää Fanta.
Työsuojeluvaltuutettuun kannattaa olla yhteydessä, jos kokee häirintää eikä uskalla itse lähestyä häiritsijää. Ongelmana ovat yksinyrittäjät, joilla ei ole ketään, kenen puoleen voisi kääntyä.
”Asia käsiteltiin perusteellisesti yrityksen hallituksessa ja häiritsijä sai varoituksen.”
Rikos vai ei?
Opiskelijoidenkaan tilanne ei näytä ruusuiselta. Viimeisen viiden vuoden aikana 30 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä oli häiritty seksuaalisesti opinnoissa tai ainejärjestötoiminnassa. Noin 85-prosenttisesti syyllisenä oli ollut toinen oikeustieteen opiskelija.
Kyselyssä tiedusteltiin myös, kokivatko häirinnän kohteet teon rikolliseksi. Blåfieldin mukaan sekä työssä olevien että opiskelijoiden tietämyksessä rikoksen tunnusmerkeistä on aukkoja. Fanta muistuttaa, että seksuaalinen ahdistelu on kriminalisoitu.
Liki saman verran opiskelijoista, alle 20 prosenttia, tiesi tai ei tiennyt häirinnän olleen rikollista. Työntekijöistä yli 20 prosenttia ei tiennyt, tietäviä oli vain noin 12 prosenttia.
Hyssyttelystä nollatoleranssiin
Fanta toteaa huomanneensa avovastauksista, kuinka herkkä aihe seksuaalinen häirintä on.
− Valtaosa kuitenkin kiitteli sitä, että asia tuodaan julki. Muutoin ei pystytä vaikuttamaan asenteisiin. Vastaajissa oli niitäkin, jotka eivät olleet kohdanneet häirintää mutta nähneet sitä. Myös heidän vastuullaan on kertoa asiasta eteenpäin. Jos häirintä hiljaisesti hyväksytään ja hyssytellään, se jatkuu ja toleranssi kasvaa.
Blåfieldin mukaan kyselyssä tuli ilmi erilaisia tarinoita. Jotkut häirinnän kokeneet ovat jättäneet kertomatta pelätessään sen olevan haitaksi itselle tai työpaikan maineelle. Hankalaksi tyypiksi leimautumista halutaan välttää.
Oikeusministeriö on järjestämässä huhtikuussa kutsuvierasseminaaria oikeudenhoidon alan organisaatioille. Lakimiesliitto on aktiivisesti mukana seminaarin taustajoukoissa. Lisäksi liitossa laaditaan ohjeistus sekä työantajille että -tekijöille asian ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Kysely uusitaan myöhemmin, jotta saadaan selville, onko muutosta tapahtunut.
Jutussa esiintyvät suorat lainaukset ovat poimintoja kyselyn avoimista vastauksista.
Lue koko kysely täältä.
